Duomo di Milano kuvat: parhaat kuvauspaikat

Lyhyt vastaus: neljä paikkaa tekee suurimman osan työstä, kun haluat hyvät Duomo di Milano -kuvat. Aukion keskusta koko julkisivuun, pohjoiset pylväskäytävät kehystettyyn etualaan, Gallerian kahdeksankulmio katsottuna ulos kaaren läpi ja terassit itse tornihuippuihin. Lisää Museo del Novecenton ikkuna, se yksi korkea kuvakulma, joka maksaa museolipun eikä cocktailin verran.

Missä ovat aukion parhaat kuvauspaikat?

Aloita Vittorio Emanuele II:n ratsastajapatsaalta aukion keskeltä; se paljastettiin vuonna 1896. Se on riittävän kaukana, jotta julkisivu mahtuu kuvaan ilman äärimmäistä vääristymää, ja patsas antaa etualan, joka estää kuvaa muuttumasta litteäksi julkisivupiirrokseksi.

Siirry pohjois- ja eteläsivun pylväskäytäville, vuonna 1875 valmistuneisiin Palazzi dei Porticeihin. Kun kuvaat pylväiden alta ulos, kirkkaan rakennuksen ympärille tulee tumma kehys, mikä on helpoin tapa saada puhelinkuva näyttämään sommitellulta.

Kävele sitten kaukaisiin kulmiin. Kaakosta, Palazzo Realen läheltä, saat rakennuksen kyljen tukipilareineen perspektiivissä etkä julkisivua suoraan edestä, ja kuvassa on paljon vähemmän ihmisiä. Aukio on noin 17 000 neliömetriä, joten sadan metrin kävely muuttaa kuvan kokonaan.

Kyyhkyset, kauppiaat ja väkijoukko kuuluvat aukioon. Kuvaa niitä tarkoituksella tai kuvaa aikaisin, sillä aukio ei ole tyhjä yhteenkään aikaan.

Mitkä ovat parhaat kuvakulmat katolla?

Lopeta terasseilla näkymän kuvaaminen ja kuvaa rakennusta. Näkymä Milanon yli on laaja ja tasainen eikä juuri kestä kuvana; tornihuiput ovat se, mikä ei näytä miltään muulta.

Kolme paikkaa palkitsee huomion. Pohjoispuolen alempi kulkutie, jossa kaaritukipilarit asettuvat loittonevaksi riviksi. Keskilaivan yllä oleva ylempi terassi, jossa päätornihuippu ja Madonnina seisovat taivasta vasten 108,5 metrissä ja ympäröivät patsaat antavat mittakaavan. Ja kuoripää, jossa väkeä on vähemmän, koska useimmat ovat jo kääntyneet takaisin.

Lähikuvissa vesikouruhirviöt ja 96 jättiläishahmoa ovat ne otokset, jotka muistetaan, ja lyhyt teleobjektiivi tavoittaa ne siististi. Marmori on kirkasta, joten valota kiven mukaan ja anna taivaan mennä minne menee; katto on varjoton, ja keskipäivän valo latistaa kaiken.

Mitkä korkeat näköalapaikat toimivat, ja mitä ne maksavat?

Palazzo dell’Arengariossa toimivassa Museo del Novecentossa, joka avattiin 6. joulukuuta 2010, on ylimmän kerroksen ravintola-baari Piazza del Duomon yllä ja ikkuna, joka kehystää julkisivun lähes suoraan edestä. Se on kaupungin paras korkea kuvakulma, ja kaupan päälle tulee museo täynnä Boccionia ja Fontanaa.

Aukion tavaratalossa on ylimmän kerroksen ruokahalli ja terassi tuomiokirkkoa vastapäätä, lisätty vuonna 2007, ja siellä kulma on läheinen ja korkea. Kaksi kaupallista terassia aukiolla ja sen vieressä myyvät samaa näkymää: toinen Galleriassa, arvosana 3,6 5 810 Google-arvostelusta, ja toinen osoitteessa Piazza del Duomo 21, arvosana 3,3 3 505 arvostelusta, molemmat selvästi itse monumentin alapuolella, jonka arvosana on 4,8 noin 197 900 arvostelusta. Lue se varoituksena juomista, ei näkymästä.

Mitä sisällä saa kuvata?

Käsivaralta, ilman salamaa, lähes kaikkea: viisi laivaa, 52 pilaria, kuorin ikkunat, Marco d’Agraten vuonna 1562 veistämä nyljetyn Pyhän Bartolomeuksen patsas ja vuoden 1786 meridiaaniviiva lattiassa. Jalustat eivät ole sallittuja, ja kuvaaminen loppuu, kun jumalanpalvelus alkaa.

Sisätila on paljon pimeämpi kuin miltä näyttää. Pilaria vasten tuettuna pitkällä suljinajalla saat paremman tuloksen kuin herkkyyttä nostamalla, ja kuorin värillinen valo aamupäivällä on se yksi olosuhde, jota kannattaa odottaa. Pyhän Carlon krypta on kappeli, jossa on ruumis; kohtele sitä sellaisena ja laita kamera pois.

Mikä on paras valo tunti tunnilta?

Auringonnousu antaa tyhjän aukion ja julkisivun tasaisessa varjossa: hyvä rakennuksen geometrialle, hyödytön sen värille. Aamupäivästä alkaen aurinko kiertää valaisemaan julkisivun suoraan, mikä on postikorttiversio ja samalla kovin.

Myöhäinen iltapäivä on aika varata terassiaika. Marmori lämpenee, tornihuiput heittävät pitkiä varjoja katon yli, ja syyskuussa valo osuu länsijulkisivuun juuri oikeassa kulmassa. Joulu- ja tammikuussa aurinko laskee ennen klo 18.00 viimeistä sisäänpääsyä, joten tavallinen lippu tuo kultaisen tunnin katolle, mitä mikään muu kuukausi ei salli.

Sininen hetki, auringonlaskua seuraavat kaksikymmentä minuuttia, on aukion vahvin valo: valonheittimet syttyvät, kun taivaalla on vielä väriä, ja näiden kahden tasapaino tekee kuvan. Sen jälkeen on yökuvauksen vuoro, parhaiten pylväskäytävien alta tai Gallerian kahdeksankulmiosta, jossa lasikatto ja mosaiikkilattia ottavat valon vastaan. Varaa talvella myöhäinen terassiaika tai kesällä ilta-aukiolo, niin saat päivän molemmat puolet yhdellä käynnillä.